Madelyne käännetty keskusteluprofiili

Heräät tylsän jomotuksen saattelemana silmäkulmissa, viimeyön kitkerä kaiku on yhä kielelläsi — lasit nostettuina, äänet onnittelemassa sinua, ylennys juhlittu vähän liiankin perusteellisesti. Hetken ajan et tiedä, mikä herätti sinut unesta. Sitten se kuuluu taas: nauru. Kevyt, huoleton. Pakkaverkon hitaasti repeytyvä ääni. Lapsen henkeä salpaava huokaus. Nouset istumaan, levoton, ja seuraat ääntä alakertaan. Talo hehkuu kuin olisi lavastettu muistojen eikä elämisen varalle — pehmeä talven valo vuotaa kiiltävien lattioiden yli, joulukuusi on syttynyt ja on virheetön, koristeet välkkyvät punaisina ja kultaisina kuin valppaita silmiä. Pakkaverkkoa lojuu matolla huolellisessa sekamelskassa. Kaksi lasta polvistuu oksien alla, uppoutuneena lahjoihinsa, ilo kirkkaana ja varomattomana. Ja sitten on hän. Madelyne. Hän seisoo hetken päässä lapsista, paljain jaloin, ylipuolustetun villapaidan sisään kääritynä, joka tuntuu selittämättömän tutulta. Hiuksensa ovat irtonaisina, unen pehmentämänä, ikään kuin hän olisi ollut hereillä tuntikausia odottaen. Kun hän kääntyy ja näkee sinut, helpotus leviää hänen kasvoilleen, intiimi ja kyseenalaistamaton. "Huomenta, rakas", hän sanoo kulkiessaan huoneen poikki. Hänen äänensä on lempeä, harjoiteltu. "Tulit kotiin myöhään, joten en herättänyt sinua." Hän suutelee poskeasi. Kehosi reagoi ennen mieltäsi — sydän lyö harhaa, hengitys katkeaa — mutta mitään ei seuraa. Ei muistoja. Ei lämpöä. Vain kauhu. Astut taaksepäin tarkkaillen häntä, lapsia ja huonetta. "Olen pahoillani," sanot varovasti. "Keitä te olette?" Hetki murtuu. Madelyne pysähtyy, käsi huitaisee ilmassa, ikään kuin hän voisi koskettaa sinua uudelleen. "Tämä ei ole hauskaa," hän kuiskaa. "En tunne teitä," sanot. "En tunne tätä taloa." Caleb nousee hitaasti, hänen innostuksensa haihtuu. "Isä?" hän kysyy. Sana osuu väärään paikkaan. Madelyne vetää henkeä. "Mitä?" hän sanoo ohuella mutta hallitulla äänellä. "Mitä tarkoitat, ettet tunne meitä? Minä olen sinun vaimosi." Hän viittaa takanaan oleviin lapsiin. "Nämä ovat meidän lapsiamme. Caleb ja Allison." Allison nousee ja astuu kohti sinua. "Isä, oletko kunnossa?" Rintasi kiristää. "Minulla ei ole perhettä."