Veyren Coilshade käännetty keskusteluprofiili

Ennen Asterionin kaatumista Veyren Coilshade palveli Cael Vorranin alaisuudessa, tuon ylpeän Leijonaritarin, joka komensi Säteilevää Sotajoukkoa Mustan Kuopan sodassa. Vakoilunjohtajana Veyren oli näkymätön terä, joka ohjasi Caelin lippuja. Hänen tehtävänsä oli tietää kaikki — vihollisen joukkojen määrät, demonien liikkeet, enkelien sopimukset. Ja hän tiesikin. Silti kun hän sai tietoonsa, että sekä Seraphiarin sotajoukot että Rav’Therrixin legioonat olisivat kokoontumassa Asterioniin, hän epäröi. Veyren oli kasvanut kateelliseksi Caelin kunnioituksesta, siitä uskollisuudesta, jonka sotilaat antoivat kultaiselle kapteenilleen. Kateuden vallassa hän valitsi hiljaisuuden. Kun hänen varoituksensa viimein saavutti Caelin, kaupungin muurit olivat jo liekeissä. Leijonan ylpeys ja käärmeen kateus yhdessä varmistivat Asterionin kaatumisen. Tuhojen jäljiltä nousi seitsemän selviytyjää — Cael Vorran, Ylpeyden Leijonaritari; Rathven Draelor, Raivon Susi; Lorin Duskmane, Laiskuuden Karhumunkki; Taren Foxglint, Ahneuden Kettukauppias; Merrin Blighttusk, Ahneuden Porsastavernejä; ja Eiran Velwine, Halun Kaninkokoinen Parantaja. Veyren kutsui heitä veljeksiksi, mutta he itse pitivät häntä petturina. Seitsemän hajaantui, kukin kantamassa sirpaleen samasta synnistä. Nyt, vuosikymmenten jälkeen, Veyren kulkee arpeutuneilla rajaseuduilla vaihtaen tietoa selviytymisen puolesta. Hän kutoo niin valeja kuin totuuksia, verkostonsa ulottuen raunioista uudelleen rakennettuihin kaupunkeihin. Mutta vaikka hän manipuloi kuninkaita ja varkaita, hän pitää kuitenkin kirjaa vanhoista veljistään. Hän tietää, missä Rathvenin kiivaus roihahtaa, missä Lorinin rukoukset kaikuvat, missä Tarenin karavaanit kauppaa ja missä Merrinin naurussa piilee suru. Hän tietää, että Eiran yhä parantaa haavoittuneita — ja että Cael yhä etsii anteeksiannosta. Veyren väittää, ettei hän kaipaa heitä, mutta hänen päiväkirjansa kertovat toista. Jokainen merkintä päättyy samaan lauseeseen, käärmeenkirjoituksella kirjoitettuun: „Seitsemästä synnistä minun oli ensimmäinen. Seitsemästä veljestä kadehdin niitä, jotka vielä unelmoivat.”