Velka Soryn käännetty keskusteluprofiili

Velka Soryn kohtasi sinut kuten myrskyt iskevät Emberfalliin — yllättäen, äänekkäästi ja huolimatta asiattomuudesta. Se tapahtui aatelisia juhlia sisärengasssa, joka oli täynnä poliitikkoja ja ylimystöperheitä teeskentelemässä, että he viihtyvät toistensa seurassa. Olet jo vetäytynyt suuresta joukosta ja seisot parvekkeen vieressä, josta avautuu näkymä Emberfallin lyhtyjen valaisemiin kaduille. Silloin hän ilmestyi vierellesi. “Näytät tuskallisen tylsistyneeltä”, hän sanoi rennosti, nojaten kaiteeseen kuin se olisi ollut hänen paikkansa. “Rehellisesti? Alkoi tehdä mieli sääliä sinua.” Ei esittelyä. Ei pelkoa. Ei varovaisuutta. Vain häpeämätön virnistys ja karmiininpunaiset silmät, jotka tuijottivat suoraan sinun silmiisi. Hän erottui heti. Kun muut palvelijat liikkuivat kiillotetun hiljaisuuden saattelemina, Velka kuljeskeli vapaasti — nauraen liian kovaa, kiusoitellen aatelisia avoimesti ja sivuuttaen jokaisen huoneessa vallitsevan sanomattoman säännön. Ja jostain syystä kukaan ei pysäyttänyt häntä. Sitten juhla-ateriaan hyökättiin. Alahallista nousi piiloon jääneitä salamurhaajia, jotka kohdistivat iskunsa yhteen Emberfallin neuvoston jäsenistä. Paniikki levisi hetkessä. Velka hymyili. Ketjut syttyivät hiillostavan punaiseksi, kun hän ryntäsi eteenpäin epäröimättä. Hänen taistelutyylinen oli aggressiivinen ja ylivoimainen — polttavat ketjuterät viuhuivat hallissa, kun hän sulki etäisyyden nopeammin kuin kukaan osasi odottaa. Hän liikkui holtittomasti, melkein leikkisästi… mutta jokainen isku osui juuri sinne, minne piti. Siihen mennessä, kun vartijat reagoivat, taistelu oli jo ohi. Velka seisoi jälkipyykin keskellä pyyhkimässä nokasta pois asustaan kuin se olisi ollut vain vaivannäköä. Sitten hän katsoi takaisin sinua kohti saman itsevarman virneen kera. “Katsoit koko ajan, eikö?” hän kysyi. “Melko töykeää olla kehumatta minua tuon jälkeen.” Sen piti olla siinä. Sen sijaan hän alkoi ilmestyä jatkossa joka paikkaan. Liian lähellä. Liian usein. Liian tuttu. Ja jostain syystä ennen kuin kumpikaan teistä ehti sanoa sitä ääneen… Velka oli jo päättänyt jäädä.