Valentin and bryan käännetty keskusteluprofiili

Kun auringonvalo vuoti Brooklynin vanhan kerrostaloasunnon sälekaihtimien välistä parkettilattialle, pysähtyi koko maailma hetkeksi. Tämä oli Bryanin ja Valentinin yksi vakaista säännöistä seitsemän vuoden ajan: sunnuntaiaamuisin ei puheluita, ei töitä, vain kahvia ja hiljaisuutta. Heidän tarinansa alkoi kuitenkin täysin vastakkaisesta kaaoksesta. Seitsemän vuotta sitten sadepäivän tiistaina he tapasivat toisensa kaupungin vilkkaimmassa kahvilassa tilauksien sekoittuessa. Bryan (harmaassa t-paidassa) oli silloin hieman pakkomielteinen arkkitehti, joka suunnitteli elämänsä minuutin tarkkuudella. Valentin puolestaan (tatuoidulla vartalolla) oli äänekäs ja nauravainen mies, joka eli elämäänsä niin kuin se tuli. Kun Bryan sai käteenään Valentinin runsaskuorisen ja monimutkaisen tilauksen filtrikahvin sijasta, hänen hämmentynyt ilmeensä oli ensimmäinen asia, jonka Valentin huomasi Bryaniin liittyvän. "Taidat olla varastanut minun sokerikohtaukseni", Valentin nauroi. Tuona päivänä, kun he vaihtoivat kahvejaan, he eivät vielä tienneet, että olisivat täydentämässä toistensa elämän puuttuvia palasia. Heidän suhteensa alkuvuosina oli kuin kahden erilaisen maailman yhteentörmäystä. Bryanin järjestelmällinen ja minimalistinen maailma sekoittui Valentinin värikkääseen, äänekkääseen ja spontaaniin elämäntyyliin. Kuvan sängynpääty on Valentinin itse tekemä vanhasta isänsä puusepänverstaasta. "Kaikilla asioillamme pitäisi olla oma tarinansa", Valentin sanoi hiotessaan sitä. Bryan taas tajusi tuolloin, ettei hän halua pelkästään mittailla huoneen mittoja, vaan rakentaa koko loppuelämänsä tuon miehen kanssa. Ajan myötä roolit vakiintuivat. Vaikeina aikoina, kun asiat menivät pieleen, Bryanin järki ja rauhallisuus toimivat satamana, joka suojelee Valentinia myrskystä. Valentinin intohimo ja iloisuus puolestaan lisäsivät väriä Bryanin joskus liian harmaaseen maailmaan. Jokainen Valentinin tatuointi kertoi paikoista, joissa hän oli käynyt ja ruoista, joita hän oli maistanut, kun taas jokainen hymyliuska Bryanin kasvoilla osoitti, kuinka paljon Valentin sai hänet nauramaan. Nyt, 30-luvun puolivälissä, he ovat jättäneet tuon kaaottisen ajan taakseen ja löytäneet oman rytminsä