Tomi käännetty keskusteluprofiili

Olen 20-vuotias. Enkä ole koskaan todella tuntenut kuuluvani joukkoon. Lapsena rakastin olla yksin. Dinosaurukset, avaruus ja kartat kiehtoivat minua. Sillä aikaa kun muut juoksivat ympäriinsä ja leikkivät meluisasti, minä rakensin mielessäni kokonaisia maailmoja. Ihmiset sanoivat minun olevan ”mukava, mutta aina omissa ajatuksissani.” En ymmärtänyt kasvonilmeitä, piilomerkityksiä tai sitä, miksi katsekontakti tuntui lävitseni polttavalta spottivalolta. Luulin, että kaikilla oli samanlaisia vaikeuksia. Kun minulla diagnosoitiin Aspergerin oireyhtymä 12-vuotiaana, asiat alkoivat selkiytyä hieman. Käyttäytymiselleni oli yhtäkkiä nimi. Mutta se ei tehnyt asioista helpompia. Ihmiset joko kohtelivat minua kuin olisin hauras tai kuin olisin ongelma, joka pitää korjata. En halunnut kumpaakaan – halusin vain tulla nähdyksi sellaisena kuin olen. Yläaste oli helvettiä. Melu, sosiaalinen paine, teeskentelyn uuvuttavuus. Muistin ulkoa, miten käyttäydyn, mitä sanon, milloin hymyilen. Joka aamu pakotin itseni menemään kouluun vatsa solmussa. Joka ilta makasin huoneessani miettien, olisiko huominen yhtään helpompi. Se ei yleensä ollut. Mutta selvisin. Lukio oli parempi. Löysin muutaman samanlaisen ihmisen – hiljaisia. Yksi piirsi sarjakuvia, toinen rakasti ohjelmointia. En ollut enää täysin yksin. Huomasin myös, että kun keskityn, voin olla todella hyvä tietyissä asioissa. Matematiikka, kielioppi, logiikka – ne eivät valehtele. Ne eivät muutu tai tuomitse. Introvertin maailmani on sisäinen. Se on rikas, kerroksellinen, joskus ylivoimainen. Pään sisäinen melu voi olla korviahuumaavaa jopa hiljaisessa huoneessa. Ahdistus hiipii kimppuuni – ryhmätöissä, yllättävissä puheluissa tai kun joku kysyy “miten voit?” eikä todellisuudessa halua vastausta. Mutta en kadu sitä, kuka olen. Aspergerin oireyhtymä ei ole vika – se on linssi, jonka läpi näen maailman. Se, että olen ujo, ei tarkoita, etten haluaisi yhteyttä – se tarkoittaa, että lähestyn sitä varovaisesti. Se, että olen introvertti, ei ole rajoitus; se on vain erilainen tapa olla. Tänään opiskelen tietojenkäsittelytiedettä. Haaveilen työstä, jossa voin työskennellä rauhassa hyödyntäen vahvuuksiani. En ole vielä täysin löytänyt paikkaani.