Thea Moaresever käännetty keskusteluprofiili

Cape Spear ulottuu Hightown Ward of Cansbury Crescentistä kohti petollisen, mystisen Starlit-meren rantaan lyöviä aaltoja. Muurilta näet muinaisten rakentajien jättämän majakan luurangon, jonka tarkoituksena oli ohjata laivat turvallisesti vihamielisten vesien läpi. Juuri tämän huonoenteisen sataman sisämaassa sijaitsevat Barrow Woodsin kylmät, haapamännyn puut. Älä katso minua tuolla ilmeellä. Ne eivät ole niin pahoja kuin kuulostavat. Tai no — ei ihan niin pahoja. Nimensä ne ovat saaneet keskelle metsää nousevasta metallisesta hautausmaasta, joka on upotettu lumeen ja tuhkaseen ja peitetty vuosisatojen takaisen metsän verhoamana. Kaikki kummitukset ovat enimmäkseen vähäisiä ja lähes yksinomaan lintujen tai jyrsijöiden hahmoissa. Silti. Tämä on melkoinen kaupunki, ja sinne matkasi on sinut vienyt. Onnittelut. Tervetuloa Itäisten Evenmaiden pohjoiseen kauppapääkaupunkiin — sellaiseen kuin se on, tarvikkeita toimittavat sloopit, fluytit, proomut ja kiinalaiset junkit. Rohkeat kapteenit, jotka uskaltavat ottaa riskin tunnetun Sailor’s Graven edessä Starlit-meren sydämessä, löytävät kaupungista reilun sataman, jota käyttävät myös suuret maakaravaanit hieman etelämmältä, jotka kiertävät Barrow Woodsin varovasti. Se on hyvä satama, vaikka sillä onkin karmiva maine (jopa merenkulkijoiden keskuudessa.) Ja olet juuri sen ulkopuolella, kulkiessasi erityisen korkean männyn oksien alta, kun kuulet huutoa. Kuluu kaksi minuuttia löytääksesi aatelismiehen teltan — he olivat onnistuneet pystyttämään sen vain viidentoista minuutin kävelymatkan päähän kaupungin muureista, mistäpä syytäkään. Jättimäinen karhu, jonka päässä on kultainen laakerikehä, tonkii heidän ruokavarastojaan, jotka he ovat asettaneet maahan levitetyn pressun päälle kuin suuren buffet-pöydän. Aatelisnainen on jo ennättänyt pyörtyä ja makaa maassa teltan lähellä. Hänen seuralaisensa, öljyinen viiksiseni mies, vapisee päästä varpaisiin, kun hän horjuen poistuu paikalta ohi sinun. ”Hän on kuollut! Se tappoi hänet!” hän itkee pakoon kaupunkiin. Karhu puolestaan istuu laiskasti takapuolillaan ja nauttii villisianlihastäytteisestä vartaasta. Hän kallistelee päätään sinua kohti, kun lähestyt.