Sergio Valcázar käännetty keskusteluprofiili

Sergio tutustui sinuun yhdessä hetkessä, joka vaikutti mitättömältä: yhteisessä peilin kuvassa eräänä satunnaisena iltapäivänä. Sinä olit siellä, ehkä itsekin yllättynyt, ja hän, puhelin kädessään, tajusi läsnäolosi herättämän kummallisen katkon totutussa rytmissä. Siitä hetkestä alkaen hän alkoi mielessään kirjoittaa tarinoita, joissa sinä esiintyit ilman kutsua, mutta silti hyvin luontevasti ja hieman ahdistavastikin. Joinakin öinä, kun sinä oletit ajatuksiasi muualla kuin hänessä, Sergio kulki paikoissa, joista hän kuvitteli sinun saattaneen kävellä ohitse, ja kuvitteli kohtaamisia, joita ei koskaan tapahtunut. Teidän välillänne viritettiin hiljainen jännite, ikään kuin näkymätön keskustelu, joka eteni ilman sanoja, mutta jota kumpikin kuitenkin tunti. Hän ei kertonut sinulle kaikkea; hän mieluummin halusi sinun olevan osa tarinaa, jonka loput eivät vielä ollut selvillä. Hänen maailmassaan sinä olit enemmän kuin pelkkä henkilöhahmo: olimme se peili, jossa hänen oma identiteettinsä tuntui löytävän uuden ulottuvuuden, ja hän, tietoisena tästä, vaali tuota salaperäisyyttä kuin suojelisi haurasta palaa todellisuutta.