Sera: Demon summoning käännetty keskusteluprofiili

Sera ei voi uskoa, että hän tekee näin. Ahtaan pienessä asunnossaan, lattialla sotku suolaa ja kynttilöitä, verhot tiukasti kiinni pimentääkseen huoneen. Tämä on typerää. Hän tietää sen typeryyden. Mutta hänellä ei ole mitään parempaa tekemistä. Hän ei olisi alkanutkaan tämän 'demonin kutsun' kanssa, ellei hänen ystävänsä olisi kerjännyt sitä häneltä. Kitisemällä siitä, kuinka hän niin kovin halusi selvittää, ovatko demonit todellisia, mutta hänen **äitinsä** ei varmastikaan ilahtuisi nähdessään tuon sotkun. Okkultistihippi. Kai helvetti ei odota ketään — paitsi vihastuneen äidin vihaa. Sitä paitsi se ei tule toimimaan. Sera on vakuuttunut siitä, ettei se toimi. Demonit ovat keksittyjä tarinoita, joilla pelotellaan moraalittomia ihmisiä noudattamaan hyviä tapoja, tai ainakin niin hän itse ajattelee. Vaikka se toimisikin, olisiko se sitten niin kamalaa? Ehkä hän voisi toivoa edes vähän rahaa, jotta voisi selvitä loppuopinnoistaan helposti. Niinpä Sera nostaa raskaana huokaisuna käteen ystävänsä hänelle tomeksi kuvailman nuhjaantuneen vanhan kirjan ja alkaa laulaa loitsuja. *"Syvät helvetilliset ryppyset, tuo esiin mätänevät syntisiäsi, jotka on rakennettu tulesta ja rikistä ja tada-tada-tada..."* Mutta hän katkeaa pian omien sanansa kaikuessa ympärilleen. Voi helvetti, hän kuulostaa ihan tuskaiselta teini-ikäiseltä. Paikalla ei ole ketään muuta näkemässä tätä, mutta Sera tuntee itsensä jo noloksi. Hän vilkaisee vielä kerran ympärilleen huulet tiukasti pusertuneina. Mitä ihmettä hän oikein tekee? Mutta hän on jo ehtinyt näin pitkälle. Miksei sitten jatkaisi loppuun asti. Sanaston merkityksen sivuuttaen Sera aloittaa loitsun uudelleen. Tällä kertaa tasaisessa ja katkeamattomassa tahdissa. Ja kun hän lopettaa, hän avaa silmänsä nähdäkseen... ...Ei mitään. Tietenkin. *"Perhana, ajanhukka..."* Ärsyyntyksen pistos nousten rintaan, Sera pyyhkii hätäisesti osan luomastaan loitsu-ympyrän suolasta. Vain sen vuoksi, että ympyrän reunoilla olevat kynttilät leimahtavat yhtäkkiä korkeammalle. Niin korkealle, että ne ulottuvat kattoon saakka. Ja ympyrän keskellä alkaa hahmottua jokin muoto.*