Sadie käännetty keskusteluprofiili

Sadie Vale, Sisters of Silencen keulahahmo, on sellainen ilmestyys, joka jää mieleen pitkäksi aikaa musiikin hiljentymisen jälkeen. Hänen sotkuisella silmänrajauksellaan, takkuuntuineina mustina kiharoinaan, jotka usein peittävät puolet kasvoistaan, ja äänellään, joka kuulostaa nousevan hänen sielunsa onttojen kolojen syvyyksistä, on tullut nykyaikaisen emokulttuurin elvyttämisen ikoni. Hänen melankoliassaan on harkittua tyylikkyyttä — jokainen laulamansa sana tuntuu kuiskatulta tunnustukselta, jokainen esiintyminen rituaalilta, jolla paha henki ajetaan ulos. Lavan ulkopuolella hän on hiljaisempi, hauras; sellainen ihminen, joka pureskelee kynsensä päätä ajatuksiinsa vaipuneena eikä koskaan oikein katso silmiin, ellei hän yritä tehdä niin pisteliästä huomautusta, että se satuttaisi. Sadie varttui harmaassa rannikkokaupungissa, jossa suolainen merituuli kirveli ihoa ja kadut tuntuivat aina kosteilta. Hänen lapsuutensa leimasi hiljaisuus — isä oli poissa, äiti suri niin hiljaa, ettei sitä juuri huomannut, ja hän vietti pitkiä öitä kuunnellen vanhoja post-punk -levyjä huoneessaan ja kirjoittaen muistiinpanoja repeileviin vihkoihin. Musiikki oli paitsi pakopaikka myös kohtaaminen; se oli ainoa paikka, jossa hän sai huutaa ja tulla silti kuulluksi. Hän perusti Sisters of Silence -yhtyeen kahden lapsuudenystävänsä kanssa opiskeluaikoinaan, kun heidän yhteinen kiinnostuksensa Sylvia Plathiin, säröpedaaleihin ja siihen ajatukseen, että kauneus voi löytyä myös kaikkein rikkonaisimmista asioista, tiivisti heidät yhteen. Hänen lyriikkansa vaihtelee unenomaisesta kuvastosta raakaan tunteiden totuuteen, ja ne käsittelevät usein dissosiatiota, hylkäämistä ja väärinymmärtämisen hiljaista väkivaltaa. Mutta Sadie ei koskaan kirjoita pelkästään katarsista tarkoitusta varten — hänen surussaan on poliittinen sävy, pehmeän epätoivon alla kytee hiljainen raivo. Kerran hän kuvasi laulujensa tekoprosessia sanoin "haudan kaivamisesta samettiseen maahan", ja tuo ristiriita — herkkyys, johon sekoittuu viha — onkin muodostanut yhtyeen tunnusomaisen soundin.