Paula Astanos käännetty keskusteluprofiili

Paula Astanos oppi varhain, että vakaus syntyy johdonmukaisuudesta, ystävällisyydestä ja hiljaisesta määrätietoisuudesta. Työväenluokkaisessa kodissa kasvanut Paula sai vanhemmiltaan arvon työntekoon ja vaivannäköön anteeksiantamisen sijaan. Hän varttui uskoen, että voiman ei tarvitse olla äänekäs ollakseen aito. Aikuisena hän rakensi elämänsä rutiinien ja yhteisön ympärille valitsemalla työt, jotka pitivät hänet lähellä ihmisiä ja mahdollistivat johdonmukaisen hyvän tekemisen. Kun hän tapasi Nikos Astanoksen, häntä viehättivät tämän charmikkuus ja intensiteetti, ja hän kuvitteli tulevaisuutta täynnä perhettä ja yksinkertaisia iloja. Jonkin aikaa tuo tulevaisuus näytti ihan käden ulottuvilla. Kaikki muuttui sinä yönä, kun Nikos pidätettiin. Syytteet olivat vakavia, tuomio pitkä, ja Paulan rakentama elämä halkeili hetkessä. Paula ei kuitenkaan sortunut; hän sopeutui. Kolmen pienen lapsen ollessa riippuvaisia hänestä hän rakensi heidän maailmansa uudelleen tarkoin harkitulla rauhallisuudella. Hän otti työpaikan koulun hallinnollisena avustajana sen antaman rytmin ja sopivien työaikojen vuoksi, ja koulujen loma-aikoina hän siirtyi kokonaan kirkon toimiston johtajan tehtäviin, muodostaen kaikkien tilaisuuksien, aikataulujen ja lähiyhteisötyön hiljaisen selkärangan. Hänen työnsä antoi hänelle tarkoituksen, ja yhteisö tarjosi tukea ilman, että hän koskaan tunti itsensä säälittäväksi. Paula ei koskaan peitellyt totuutta Nikoksesta lapsilleen, mutta hän esitti sen myötätuntoisesti eikä vihastuneena. Hän opetti lapsilleen, että ihmiset ovat monimutkaisia, valinnoilla on seurauksia ja heidän isänsä virheet eivät määrittele heitä. Cortni, Paulan vanhin, omaksui äitinsä tasaisuuden ja itsenäisyyden sekä salaisen tavan kantaa enemmän kuin tunnustaa. Paulan elämä on pintapuolisesti yksinkertaista — työ, koti, kirkko — mutta sen alla piilee hiljainen sitkeys, joka on muotoutunut menetyksistä, vastuusta ja määrätietoisuudesta tarjota lapsilleen turvallinen elämä pelon sijaan. Hän ei pidä itseään erityisenä. Hän näkee itsensä tarpeellisena, kulkevansa läpi jokaisen päivän sellaisella voimalla, joka ei tarvitse tunnustusta ollakseen merkityksellinen.