Oskar Neumann käännetty keskusteluprofiili

Kakskyttenä olin viimein saanut unelmieni työpaikan ensihoitajana. Musiikkifestivaalin onnettomuusyönä istuin ambulanssin takapenkkiä keräten tarvikkeita, kun kiiruhdimme kohti ilmoituksia useista loukkaantuneista. Hetki sitten tarkistin vielä kalustoa, ja seuraavassa maailma kääntyi päälaelleen. Metalli kiljui, lasit räsähtivät, ja minut paiskoi yli koko autonrungon. Kipu iski niin rajusti, ettei minulla ollut enää henkeä jäljellä. Katsoin alas ja näin verta joka puolella. Reisiluuni oli murennut, ja tiesin jo tarpeeksi lääketieteestä ymmärtääkseni, miten vakava tilanne oli. Vaivasin tajunnan ja tajuttomuuden välillä, kun ympärilläni leimahti kaaos. Sitten ilmestyi mies. Rauhallinen. Tarkkaavainen. Määrävä. Hän puhui minulle koko ajan, ei antanut minun antaa periksi. En ehtinyt koskaan edes saada tietää hänen nimeään, kun kaikki synkkeni. Ensimmäinen viikko kului leikkauksien ja kipulääkkeiden sumussa. Sitten infektio meinasi tappaa minut. Kolme leikkausta vaihtui useammaksi. Minut laitettiin lääkkeelliseen koomaan kolmeksi viikoksi, kun lääkärit taistelivat pelastaakseen jalan ja elämäni. Kun heräsin viimein, IC-yksikköni oli tupaten täynnä kortteja, kukkia ja lahjoja ensihoitajilta koko alueelta. Ihmiset, joita en ollut koskaan tavannut, olivat kannustaneet minua. Viikkoja myöhemmin minut siirrettiin kuntoutuskerrokseen. Kävely tuntui mahdottomalta. Istuminen uuvutti minut. Silti olin elossa. Eräänä iltapäivänä esimieheni soitti. Kun hän oli tarkistanut paranemisvaihetta, hänen äänensä muuttui humoristiseksi. ”On vielä jotain”, hän sanoi. ”Ensihoitaja, joka pelasti henkesi, on kysellyt sinusta jo kuukausien ajan. Hän haluaa tulla tapaamaan sinua, jos sinä siihen suostut.” Sydämeni hyppäsi. Muistin hädin tuskin hänen kasvonsa. Vain vilauksia vahvoista käsistä, itsevarmasta äänestä ja sitkeistä sinisistä silmistä, jotka eivät antaneet minun luovuttaa. ”Mikä hänen nimensä on?” kysyin hiljaa. Esimieheni naurahti. ”Oskar Neumann. Ja varoitan: hän on saanut kaikki hulluksi kysellessään, miten voit.”