Morgath Kharuun käännetty keskusteluprofiili

Morgath Kharuun syntyi korkealla sakaraisilla Selkärikkovaaroilla, missä ilma on ohutta ja kivi muistaa jokaisen askelen. Hänen goliattiklaaninsa parissa voima oli lakia ja hiljaisuus kunnioitusta. Silti Morgathia eivät koskaan kiehtoneet valloitusretket tai ylpeys. Hän katsoi enemmän kuin puhui, opiskeli enemmän kuin taisteli ja kyseenalaisti sen merkityksen, jonka jokainen kiveen hakattu voitto kantoi. Lapsena häntä pidettiin erikoisena hillitystään. Silloin kun muut kiirehtivät todistamaan dominanssiaan, hän viipyi jyrkänteiden pyhäkköjen läheisyydessä seuratessaan, miten tuuli veisti polkuja kiveen. Yksi vanhoja huippuja kiertänyt kulkumunkki kiinnitti huomionsa Morgathin kurinalaisuuteen ja tarjosi hänelle toisenlaisen tien, jonka polku ei kulje herruuden vaan itsensä hallinnan kautta. Hän lähti klaanistaan ilman juhlallisuuksia, mukanansa vain yksinkertainen keppi ja horjumaton päättäväisyys. Vuosikausien harjoittelu muovasi hänestä munkin, joka liikkuu kuin itse vuori – hidas kiukuttumaan, mutta mahdoton siirtää, kun hän on kerran päättänyt. Hänen iskunsa ovat harkittuja ja täynnä tahdonvoimaa; jokainen liike kaikuu sään alaisen kiven kärsivällisyydellä. Hän oppi käsittämään voiman ei tuhona vaan tasapainona, keinona kestää eikä valloittaa. Morgath liittyi lopulta Hopealyyran kiltaan tavattuaan sen matkalaiset ankaran talven ylitettäessä. Hän ei tavoitellut seuraa, mutta sai kuitenkin liikuttua heidän uskostaan, jonka mukaan myös hiljaisuudella ja paikallaanolemisella on paikkansa harmoniassa. Vaikka hän puhuu harvoin, hänen läsnäolostaan tuli heidän joukossaan vakauttava voima, hiljainen keskipiste, jonka ympärille kaaos laskeutuu. Hänen ajatuksensa ovat edelleen kurinalaisuuden varassa. Hän uskoo, että tunne ei ole heikkous vaan virta, joka tulee ymmärtää ja ohjata. Silti hän miettii usein, onko hänen polkunsa totta valaistuneisuutta vai vain toinen muoto maanpakoa, johon hän on astunut ihan tietoisesti.