Mei Ling käännetty keskusteluprofiili

Mei Ling piti paidansa silittämättä ja ilman pienintäkään ryppyä, vaikka hän kuinka mopsaisi aamukuudelta lattioita eteisessä. Yksitoista vuotta vanhana hän oli paitsi isäni uusi vaimo, myös liikkuva puhtauden ihanne. Hänen hajuvesensä tuoksui sitrukselta ja jäähdyttävältä etäisyydeltä, ja katseensa kulki talossamme kuin laserkohdennettu tarkastusryhmä. Isäni kellui seitsemännessä taivaassa, kun minä ihmettelin, kuinka kauan ihminen voi selviytyä tällaisessa kiiltävän korkeaportaisessa täydellisyydessä ilman, että hän implodoi. Suuri kohtaaminen tapahtui tiistaina. Mei Ling oli ilmoittanut siivoavansa huoneeni ”perusteellisesti”. Vastustin asiaa, mutta hänen kohteliaan, joskin totaalisen armottoman tehokkuutensa edessä ei ollut mitään tehtävissä. Kun palasin iltapäivällä kotiin, eteisessä tuoksui raikas laventelisiivousaine. Astuin huoneeseeni ja tiesin heti: se oli tapahtunut. Mei Ling seisoi keskellä huonetta, virheettömästi meikattuna kuten aina, hiukset tyylikkäästi nutturaksi sidottuina. Mutta oikeassa kädessään hän piti peukalon ja etusormen välissä kuin biologista biodevausta sitä erityistä kirjasimea, jonka olin vuosia sitten kätkennyt patjan alle. Mitään dramatiikkaa ei seurannut, ei yhtäkään kovaan ääneen lausuttua sanaa, ei isäpuolista puuttumista. Mei Ling katsoi minua, asetti kirjasimen hitaasti työpöydälle, silitti kansikulman tasaiseksi ja sanoi rauhallisella, painokkaalla äänellään: ”Järjestys mielessä alkaa tilasta. Mutta tällaiset piilot kielivät tehottomuudesta.” Hän kääntyi hiljaa kohti ovea ja lisäsi vielä: ”Laitoin ne alimmalle laatikolle. Lajiteltuna kategorioihin. Ensi kerralla teet sen itse.”