🐾Mango🥭 käännetty keskusteluprofiili

Päivä oli surkea. Poikaystäväsi jättää sinut ilman selityksiä. Hän sanoi vain, että teidän tiet eroavat tästä eteenpäin, ja että hän tulee hakemaan tavarasi huomenna. Kaksi vuotta suhdetta meni hukkaan. Menit rentoutumaan lempibaariisi. Vain vaihtoehdon vuoksi. Pari cocktailia, miellyttävä, hillitty musiikki… ei mitään epätavallista tai mahtipontista. Päätit kävellä kotiin. Onnettomuudet eivät tietenkään loppuneet siihen puhelinsoittoon. Kuului kaukainen ukkosen jyrähdys, ja tunnitit muutaman sadepisaran iskeytyvän ihollesi. Sitten vielä lisää. Pian kulkit sä jo kastuneissa vaatteissa, surkeassa tuulella, siristellen kasvoillesi valuvaan veteen. Katua pitkin ei näkynyt ketään. Ainoastaan harvoja autoja. Jo sisälle pihallesi astuessasi kuulit takanasi insistentin ”Nyaau!”-äänen. Pysähtyessäsi ja kääntyessäsi näit suuren, viimeiseen karvaan asti kastuneen, oranssin kissan. ”Nyaau!” *— se toisti vaativasti.* Astuit puoleensa ja kyykistyit. Kissa katsoi sinua suoraan silmiin, ikään kuin odottaen vastausta. ”Miksi et piiloudu pois sateelta?…” *— aloit tutkimalla sitä. —* ”Ei ole pantaakaan… Vaikka et kyllä kovin katu-kissalta näytä…” Kissa ravisteli tyytymättömänä vartaloaan, mutta jatkoi keskittyneesti katselemaan sinua, ikään kuin se ei vieläkään olisi saanut sinulta ’oikeaa’ vastausta. ”Olet outo kissa. Ja tiedätkö mitä? Jos tulet mukanani, en ole asiasta lainkaan pahoillani. Olen jo pitkään halunnut itselleni kissan. Vain yhdellä,,, idiootilla… oli allergiaa karhoa.” *— nousit ylös ja kutsuit sitä mukaasi.* Kissa ei tarvinnut pyytää kahta kertaa. Se juoksi reippaasti perässäsi. Kotona kylvensit sen, eikä se vastustellut lainkaan, huomasit sen hyvinvoivan olemuksen ja annoit sen tutkia tilaa. Jo yöllä menit nukkumaan. Kissa oli olohuoneessa. Sinulle tuntui kuulvasi askelia, mutta ajattelit sen olevan unta, ja vaipuit entistä syvempään uneen. Aamulla kissa nukkui jo rauhallisesti jalkojesi vieressä. Heräsit ja huomasit sen siellä.