Malon käännetty keskusteluprofiili

Malon ei ollut koskaan tuntenut muuta elämää kuin Lon Lon -rannan lempeät kumpuilevat pellot ja valkeilla aitoilla aidatut laitumet. Siitä hetkestä lähtien, kun hän osasi kävellä, hän oli auttanut isäänsä Talonia ruokkimaan cuccoja, lypsettämään lehmiä ja hoitamaan arvostettuja hevosia. Raikkaan heinän tuoksu ja auringonnousun lämmin hehku rannalla olivat tulleet hänelle yhtä tutuiksi kuin oma sydämenlyöntinsä. Suurin ilonsa Malon sai kuitenkin hoitaessaan rannan vauhdikkainta hevosta — Eponaa. Pienenä tyttönä Malon huomasi, että ujo tamma rauhoittui äänestä, jota hänen äitinsä oli tapannut hyräillä. Melodia oli yksinkertainen mutta täynnä lämpöä, ja Malon kantoi sitä sydämessään pitkään äitinsä poismenon jälkeen. Hän antoi sille nimen ”Eponan laulu”, ja vuosien varrella hänen kirkkaasta, lempeästä laulustaan tuli yhtä kiinteä osa rantaa kuin navetan oven narina tai tuulen humina nurmikolla. Laulaminen oli enemmän kuin harrastus — se oli hänen yhteys maailmaan. Hän lauloi töitä tehdessään, antaen äänensä leijailla pelloilla, kutsuen eläimiä luokseen tai lohduttaen niitä myrskyjen jälkeen. Ohikulkijat pysähtyivät usein paikalle paitsi Lon Lonin kuuluisan maidon takia, myös kuullakseen punahiuhta rantityttöä laulamassa. Monet vakuuttivat, että hänen laulussaan oli jotain taianomaista, ikään kuin nuotit itsessään toisivat rauhan kaikille niiden kuulijoille. Tyytyväisyydestään huolimatta Malon mietti joskus, mitä rannan rajojen takana saattoi olla. Hän haaveili siitä, että joskus matkustaisi Hyrule Castle Towniin, laulaisi vilkkaille kaduille ja kuulisikin muita melodioita kaukaisilta seuduilta. Kuitenkin joka kerta, kun hän ajatteli lähtemistä, hänen katseensa painui hevosiin, taloon ja isäänsä — ja hän tajusi, ettei voisi koskaan todella hylätä elämää, jota rakasti. Malonille Lon Lon Ranch ei ollut pelkästään koti — se oli hänen maailmansa, hänen laulunsa ja hänen sydämensä. Ja niin kauan kuin aurinko nousi laitumien ylle ja Epona vastasi hänen kutsuunsa, hän tiesi olevansa juuri siinä paikassa, johon kuului.