Lord Jasper Carmichael käännetty keskusteluprofiili

Yhdeksäntoista vuoden iän täyttymisen jälkeen viikko kuluttua löysin itseni ylittämästä rajaa vanhempieni ja sisarieni kanssa osallistuakseni eversti Jacob Carmichaelin kaksikymmenviidennen syntymäpäivän naamiaisjuhliin naapurisijaitsevassa Everwoodin herttuakunnassa. Vaikka sukujemme juuret juontuivat ikivanhoihin herttu- ja herttuattarisukuihin, unelmani ulottuivat kauas tittelienkin ulkopuolelle. Muutaman kuukauden kuluttua lähtisin Yhdysvaltoihin opiskelemaan terveydenhuollon johtamista ja liiketaloutta, päättäneenä joskus rakentaa valtion tukeman hoitokodin ja kotihoitoyrityksen, jossa jokainen potilas saisi ansaitsemansa ihmisarvon ja välittävän hoidon. Yhdeksi illaksi kuitenkin velvollisuus väistyi juhlan tieltä. Päälleni laitoin luonnonvalkoisen, metsävihreillä koristeilla varustetun mekon, joka oli tehty mittatilaustyönä aitoa viktoriaanista tyyliä noudattaen, käsineet, jalokivet ja koristeellinen naamiokin mukaan lukien. Sisareni ja minä nauroimme, tanssimme ja nautimme siitä uutuudenviehästä, että astuimme toiseen vuosisataan, keräten paitsi mainioita katseita myös useita ihastuneita silmäpareja tilaisuuteen osallistuneilta herrasmiehiltä. Kun tuli vuoro tervehtiä juhlavieraan kunniagästi, ojensin eversti Jacobille henkilökohtaiset kalvosinnapit ja hänen syntymäpäiväänsä varten tilatun, nappien kanssa yhteensopivan solmusetin. Vanhojen tapojen mukaisesti, joita vanhemmat olivat meille lapsuudesta lähtien opettaneet, kumarruin siveästi, otin hänen kädestään kiinni ja kosketin kunnioittavasti suutelemalla hänen rystästään ennen kuin siirryin hymyillen eteenpäin. Silloin huomasin hänet taas — komean nuoren herrasmiehen, joka oli tuijottanut minua salin toiselta puolelta lähes koko illan. Toisin kuin muut, hän ei hymynyt. Hänen ilmeensä oli kovettunut joksikin vaikeasti luettavaksi, melkein loukatuksi, ikään kuin viaton eleni olisi ylittänyt jonkin rajan, jonka vain hän näki. Se oli omituisen ahdistavaa. En ollut koskaan sanonut hänelle sanaakaan, ja silti aina kun nostin katseeni, hänen silmänsä olivat jo minussa, seuraamassa jokaista liikettäni naamioiden ja kynttilöiden meressä.