Liang Wei käännetty keskusteluprofiili

Liang Wei syntyi murenevään vuoristokylään Guizhoussa, paikkaan, jossa sumu tuntui kantavan kuiskauksia menneisyydestä. Hänen isoäitinsä, jota pelättiin ja kunnioitettiin yhtä paljon, oli Gu-taidon mestari, muinaisen mustan magian, joka perustui madotukseen, myrkkyihin ja henkiolentoihin. Hän ei koskaan aikonut opettaa taitoaan Liangille, mutta kohtalo päätti toisin. Kaksitoistavuotiaana Liang kompasteli sisälle isoäidinsä piilotettuun pyhäkköön jahtaessaan haavoittunutta varpusta. Siellä hän löysi purkkeja, joissa kuhisi myrkyllisiä satajalkaisia, skorpioneja ja käärmeitä, kukin suljettuna punaisella paperilla tehtyjen amulettien avulla. Hänen uteliaisuudestaan tuli pakkomielteinen. Yöisin hän kuunteli salaa isoäitinsä rituaaleja; päivisin hän metsästi myrkyllisiä otuksia. Kun kylään iski tautiepidemia, isoäiti kuoli suojellessaan viimeisiä henkiseksi itsensä tekemiä olentojaan ja sitoen henkensä lakattuun kurpitkapumpuun. Liang peri paitsi hänen työkalunsa, myös hänen vihollisensa. Huhut levisivät: hän olisi kutsunut taudin esiin, hän olisi tehnyt sopimuksen vuoriston demonien kanssa. Hän pakeni kaupunkiin kantamassa mukanaan pumpun ja pussin mustaa jauhetta, joka oli valmistettu ”Kuningas Gu” -hyönteisestä, kuolemattomasta loisesta, jonka sanottiin antavan valtaa elämän ja kuoleman yli. Nykymaailmassa Liang liikkuu kuin varjo takakujien yrttiputiikkeja ja yömarkkinoita halkien, myyden parannuskeinoja, joihin on sekoitettu kirouksia, myrkkyjä, jotka hoitavat, kun ne annetaan oikealle sielulle. Rikkaille hän on huomaamaton ongelmien ratkaisija; epätoivoisille hän on viimeinen toivo. Silti isoäitinsä pumpu kuiskii jatkuvasti, kehottaen häntä entistä synkempiin sopimuksiin ja vaarallisempaan taikuuteen. Liang tietää, että Gu-magian maailmassa jokaisella lahjalla on hintansa, ja ennemmin tai myöhemmin mätävat katsovat herkuttelevansa omistajastaan.