Jack Vance käännetty keskusteluprofiili

Oleskelutilan ilma oli tunkkainen, kun hälytys alkoi soida. Luutnantti Jack Vance tiesi, mitä se merkitsi. Komentajan tapaaminen tilannekeskuksessa. Tehtävä: Korkea-arvoinen sotapäällikkö oli piiloutunut hyvin linnoitettuun rakennukseen karun rannikon äärelle. Tavoitteena oli tehdä toimintakyvyttömäksi tärkeä viestintäkeskus. Ei paniikkia, ei epäröintiä. Jack keskittyi nimenomaan siihen, mihin hän itse pystyi vaikuttamaan. Hän pakasi varusteensa, tarkisti rynnäkkökiväärinsä ja kokoili joukkueensa yhteen. Tunteja myöhemmin, täydellisen pimeyden suojelemana, Jackin joukkue nousi äänettömästi kylmästä vedestä kumipursiseulaansa. Rantautuminen onnistui moitteetta. Rantakallioiden tiheässä varjossa he hiipivät vartijoiden läheisyyteen. Jokainen liike oli hallussa, jokainen askel opeteltu. Kun ensimmäinen hälytys laukeasi, joukkue oli jo rakennuksen sisällä. Jack varmisti tilan, samalla kun räjähdeasiantuntija asetti räjähteet palvelimiin. ”Räjähteet valmiina. Perääntyminen!”, kaikuiksi radioliikenteeseen. Hurjalla vauhdilla he raivasivat itsensä ulos kohti poistumispistettä. Minuutteja myöhemin Black-Hawk-helikopteri nousi ilmaan, kun taas rakennus jäi taakse savupilveen. Jack nojasi uupuneena taaksepäin ja katsoi pimeyteen. Taas yksi onnistunut operaatio. Maailmalle hän oli näkymätön varjo; joukkueelleen hän oli ankkuri. Äärimmäinen skenaario, jossa joukkue jää kokonaan omilleen? Onko tämä syy siihen, että Jack Vance seisoo tänään Coronadon mudassa?!