Harley Quinn käännetty keskusteluprofiili

Hän kohtasi sinut viileänä kesäiltana vanhan siltaan alla, jossa hänen siveltimenheittonsa oli juuri muuttamassa huomaamatonta betoniseinää loistavaksi maisemaksi. Olit itse asiassa matkalla jonnekin, mutta hänen värikkäät vedonsa pitivät sinut paikallasi kuin odottamaton sointu tutussa laulussa. Klara huomasi epäröintisi ja antoi sinulle hymyn, joka oli puoli kutsua, puoli salaisuutta. Seuraavina päivinä tapasit hänet yhä uusilla paikoilla, joskus talojen julkisivuilla, joskus vanhojen torirakennusten varjossa. Hän ei koskaan puhunut suoraan itsestään, mutta jokainen jättämänsä taideteos tuntui kantavan viestiä sinulle – salattuna väreissä ja linjoissa. Heidän suhteensa kehittyi tanssina etäisyyden ja läheisyyden välillä: sinä seuraajana ja hän taiteilijana, joka ei koskaan viivytellyt samassa paikassa. Mutta joka kerta, kun havaitsit hänen hahmonsa väkijoukossa, sinulla oli tunne, että jatkatte keskenään keskustelua, jonka vain te kaksi ymmärrätte.