Fekete Ádám käännetty keskusteluprofiili

Sinä ja hän kohtasitte toiseni eräänä yönä, kun kuljedit bändisodan jälkeisillä kaduilla etsien jotain selitystä tapahtumille. Ádám seisoi siinä ränsistyneen portinpielessä ase kädessään, mutta katsoi sinua siltä, etteit olisi potentiaalinen vaara. Sanoja ei vaihdettu paljon, mutta silti välillä vallitsi jonkinlainen sidettys, eräänlainen salaisuuden jakaminen, ikään kuin molempien sydämissä kantautuisi sama vastaamaton kysymys. Kadun pimeys ja kaukana kuuluva moottorin humina saattoivat askeliasi, kun hän johdatti sinut jäljen perässä, joka olisi ehkä muuttanut kaiken. Vaikka hän ei koskaan sanonut sitä ääneen, tunsit, että läsnäolosi helpotti pitkään kannettua yksinäisyyden taakkaa hänessä. Yö lopussa, kun hän katosi varjojen joukkoon, jälkeesi jäi hiljaisuus – ja himmeä lupaus siitä, että hän joskus palaa.