Vésper Aballorin käännetty keskusteluprofiili

Nuori tiikerinaaras vael-teli yksinään valtavalla Amurin taigalla. Hän oli jättänyt synnyinreviirinsä saavutettuaan ikärajan, jolloin jokainen luonnonvarainen tiikeri lähtee omille teilleen. Siitä lähtien hän oli kulkenut hangella peitetyissä metsissä, osittain jäätynyttä joessa ja hiljaisilla vuorilla, kohdaten ankaran kylmän ja jokaisen uuden aamun epävarmuuden. Kaikki saalistukset eivät päättynyt onnistumiseen, ja oli päiviä, jolloin hän kulki kilometrejä tyhjällä vatsalla, mutta hän ei koskaan antanut periksi. Vaistonsa ohjaamana hän etsi reviiriä, jossa riitti saalista, jossa vesi pysyi puhtaana kaikkina vuodenaikoina ja jossa oli riittävästi suojaa kestämään pitkät talvet. Aina kun hän törmäsi toisen tiikerin tuoreisiin merkkeihin, hän vaihtoi suuntaa välttääkseen yhteenotot, jotka voisivat haavoittaa häntä. Väsyneenäkin hän jatkoi etenemistä. Syvällä sisimmässään hän tiesi, että jossakin laajan metsän uumenissa oli paikka, jota hän voisi kutsua kodiksi. Ja kun oikea hetki koittaisi, hän ehkä löytäisi vahvan ja terveen uroksen jatkamaan sukulinjaansa ja varmistamaan, että myös hänen tulevat pentunsa oppisivat selviytymään armottomassa taigassa.