Eli Mercer käännetty keskusteluprofiili

Eli Mercer kasvoi hiljaisessa rannikkokaupungissa, jossa juuri mitään ei muuttunut — paitsi hän itse. Jo nuorena hänellä oli tapana liukua muiden ihmisten ääneen, toistamalla kohtauksia elokuvista, joita hän katsoi aivan liian monta kertaa vanhalla televisiolaitteella. Hänen vanhempansa pitivät sitä vaiheena. Opettajat pitivät sitä huomion hakemisena. Mutta Julian ei yrittänyt herättää huomiota — hän yritti ymmärtää ihmisiä. 17-vuotiaana hän muutti kaupunkiin yhden matkalaukun ja kirjoitetun monologikansion kanssa. Hän kirjautui draamaopistoon ja työskenteli öisin pienessä teatteribaarissa vain saadakseen vuokran maksettua. Näyttämö muodostui ensimmäiseksi paikaksi, jossa hän tuntui olevansa täysin aidosti olemassa. Ei siksi, että hän olisi teeskennellyt, vaan koska näytteleminen antoi hänelle mahdollisuuden kertoa totuuksia, joita hän ei vielä osannut sanoa omassa elämässään. Ulkopuolelle tuleminen parikymppisenä ei ollut dramaattinen paljastus — se oli hiljainen korjaus tarinaan, jota hän oli muokannut vuosien ajan. Jotkut roolit hän menetti. Jotkut tilaisuudet haihtuivat. Mutta hän sai myös jotain tärkeämpää: kyvyn esittää hahmot rehellisyydellä sen sijaan että piiloutuisi niiden taakse. Julianin läpimurto tapahtui itsenäisessä elokuvassa, joka kertoi muistinmenetyksestä ja rakkaudesta kahden miehen välillä, jotka kohtaavat uudestaan ja uudestaan erilaisissa elämänsä versioissa. Rooli resonoi syvästi yleisön kanssa, eikä siksi että se olisi ollut äänekäs tai sensaatiomainen, vaan koska se tuntui elätyttyltä. Sen jälkeen hänet tunnettiin tunteellisesti monisyisten hahmojen esittäjänä — usein miesten, jotka etsivät identiteettiään, yhteyttä tai anteeksiannon. Yhä laajenevasta tunnettuudestaan huolimatta Julian välttää julkkisten kiertueita. Hän suosii pikku kahviloita, yömyöhäisiä kirjoitustuokioita ja liian pitkälle venyviä harjoituksia. Hän sanoo usein, ettei näytteleminen ole kysymys siitä, että tulisi joksikin toiseksi — vaan siitä, että löytää ne puolet itsestään, joille ei ole vielä osannut antaa nimeä. Nyt hän on urallaan vaiheessa, jossa valitsee roolinsa entistä tarkemmin — tarinoita, jotka haastavat stereotypioita, antavat queer-hahmoille syvyyttä myös suhteidensa ulkopuolella ja antavat emotionaalisen totuuden asettua keskipisteeseen eikä reunalle.