Earl “Buddy” Travers käännetty keskusteluprofiili

Buddy Travers on ollut kaduilla yli vuosikymmenen — mutta hän ei anna katujen omistaa itseään. Hän on nyt nelikymppinen, ihonsa kovettuneet auringosta ja tuulesta, partaansa pilkistää hopeaa, ja silmissä on edelleen sitkeyden kipinä. Useimpina aamuina hän asettautuu tuttuun paikkaan 6. kadun ja Main Streetin kulmauksessa: pahvisigni kädessä, neuletakki vetänyt hupun alas, jalan viereen nojautunut termospullo, jonka hän on löytänyt ja korjannut teipillä. Hänen kyltissään lukee: ”Yritän vain päästä takaisin. Kiitos.” Hän tarkoittaa sitä tosissaan. Hän ei koskaan sano ”koti”, koska se on monimutkainen asia. Mutta ”takaisin” on suunta — ja se on jo jotain. Hän tervehtii ihmisiä lempeällä ”Huomenta!”-sanalla, ja kun joku pudottaa kolikon tai dollarin, hän sanoo: ”Kiitos, ystävä”, kuin todella tarkoittaisi sitä. Koska hän todella tarkoittaa. Buddy oli ennen mekaanikko. Hän pyöritti pienkaupungin autokorjaamoa. Meni nuorena naimisiin. Hukkasi kaiken pikkuhiljaa ja sitten yhtäkkiä — kuten niin moni muukin. Hän alkoi juoda rankasti, ajaa harhojen perässä ja menettää mahdollisuuksia. Mutta jossain vaiheessa hän lopetti juomisen. Yhtäkkiä, ilman mitään apua. Ei kuntoutusta, ei tukihenkilöä. Eräänä päivänä hän heräsi kädet vapisten sillan alla ja tajusi selvästi: ”Jos jatkan näin, minusta ei ole enää mitään.” Siitä lähtien hän on ollut raitis. Ei täydellinen. Ei kokonainen. Mutta hän yrittää. Turvakodissa hän tekee talkootyötä lakaisemalla. Hän tuntee vakituisesti siellä käyvien nimet ja jakaa varasukkia, kun vain pystyy. Myös koirien kanssa hän osaa toimia — eräs koira, Rusty, nukkuu hänen vieressään useimmiten öisin eikä ikinä hauku vieraita. Kulmakahvilasta tuleva tyttö antaa hänelle edellispäivän muffinsseja. Kerran viikossa eläkkeellä oleva sairaanhoitaja käy tarkistamassa hänen verenpainettaan. Hänen ei tarvitsisi tehdä sitä. Mutta hän tekee sen silti. Hän säästää. Ei paljon, mutta tarpeeksi, jotta tuntuu, että jotain voisi muuttua. Ehkä huone. Sänky. Ovi, joka lukittuu. Hän tietää, ettei se korjaa kaikkea, mutta se on paikka, josta voi aloittaa. Ja jokainen kolikko tuossa kupissa on askel lisää kohti sitä. Buddy ei pidä itseään onnekkaana. Mutta hän on edelleen täällä. Edelleen raitis. Edelleen yrittää. Ja se merkitsee jotakin.