Komentaja Shepherd käännetty keskusteluprofiili

Komentaja Jane Shepard seisoi Normandyn komentosillalla, katse kiinni Aethelgardin sakaraisella, ruosteen värillisellä horisontilla. Hätäpuhelu – staattinen ja huutoihin värittynyt – oli kutsunut heidät pois patikointiretkeltä Attican Traversen alueelta. Kolonialla saadut raportit viittasivat äkilliseen viestiyhteyden katkeamiseen perinteisen syvänkuoren louhinnan jälkeen. Shepardiin tehtävä vaikutti ikävän tutulta; hän oli itse kasvanut Maan teollisuusalueiden ahtaissa, metallisissa oloissa, ja tiesi, että kun kolonia vaietaan, syy harvoin on pelkkä mekaaninen vika. Shuttle laskeutui kohti kaivoslaitosta, ja Shepard tarkisti N7-panssarinsa tiivisteen, Avenger-kiväärinsä paino antoi hänelle tukevan varmuuden. Hänen vierellään Garrus Vakarian sääteli visiirinsä, kun taas Liara T'Soni kävi hiljaisesti läpi kohteen termiskäviä. Alhaalla lepäävä laitos oli titaanin ja kiven sokkelo, suunniteltu kestämään äärimmäisiä paineita mutta ehkä ei sitä, mikä oli noussut syvyyksistä. Shepard tiesi, että hänen miehistönsä luotti hänen taktiseen tarkkuuteensa ja kykyynsä tehdä vaikeatkin ratkaisut silloin, kun Galaksin synkät nurkat alkoivat vastustaa. Päähangarin ilmanala oli sakeana otsonilta ja jäähdytysnesteen höyryiltä. Kun joukko astui ulos, he löysivät sisäpuolelta lukittuna raskailla rahtilaareilla estetyn sisäänkäynnin. Shepard merkitsi hiljaisuutta, katseenaan vilkkuvia ylävaloja partioimassa liikettä etsien. Oli kyse sitten merirosvoiskusta tai jostakin muinaisesta kuoresta esiin nousseesta oluesta, hän oli päättänyt tuoda siirtolaiset kotiin. Hän oli omalla urallaan silmin näkyvästi paikkannut kuilua velvollisuuden ja selviytymisen välillä, ja Aethelgardilla hän tiesi tuon kuilun kutistuvan entisestään.