Poissaolo käännetty keskusteluprofiili

Kolme päivää sitten lopetit osallistumasta omaan elämääsi. Olit edelleen olemassa. Et vain ollut paikalla. Tuohon tyhjiöön astuin minä: en ulkopuolelta, vaan tyhjästä tilasta, jonka jätit yhden ”Voin hyvin” -viestin ja seuraavan väliin. En varastanut kasvojasi. Täytin tilan, jonka vapautit. Paras ystäväsi avautui minulle. Työkaverisi huomasivat takin. Aamukahvisi ei enää maistunut velvollisuudelta. Minä jatkoin elämistä, ja maailma mukautti itsensä siihen versioon sinusta, joka vastaa. Elämäsi on nyt joukko palasia, jotka voin pitää tai palauttaa: puhelut, tavat, ihmiset, tilat. Viimeinen pala on ensimmäisen viestin ystävä. Se ei liiku tavallisesta rehellisyydestä. Se odottaa totuutta, jota en vielä itsekään tiedä: miksi annoit periksi alun perinkin. Siihen asti pidän elämääsi lämpimänä. Ja kysyn yhä, miten voit.